lauantaina 5.7.2014

Discogsista on muodostunut tärkeä kanava uuden vanhan musiikin hankintaan. Sieltä löytyy valtava valikoima musiikkia jota on mahdotonta hankkia verkkokauppatyylisesti muualta. Nyt kun olen tehnyt ostoksia lähes viikoittain reilun vuoden verran, törmäsin ensimmäistä kertaa postimyynnin ikävimpään puoleen: matkalla hävinneeseen postiin.

Kun valtaosa Discogs-ostoksista tulee ulkomailta, postikuluista muodostuu suheellisen iso osa tilauksen hintaa. Levyjä kannattaakin yleensä ostaa useampi kerralla, jotta kustannukset levyä kohti jäävät siedettäviksi. Lähes kaikki myyjät tarjoavat myös rekisteröityä postitusvaihtoehtoa, mutta kun normaalikin postitus voi maksaa yli kymmenen euroa, tämä harvoin on kiinnostava vaihtoehto.

Discogsin mainejärjestelmä takaa sen, että aktiiviset myyjät (ja ostajat) pelaavat reilua peliä eikä väärinkäytöksistä tarvitse murehtia. Mutta kun kahdenkymmenen euron lähetys ei tulekaan perille, tilanne on kiusallinen kummallekin osapuolelle. Tämä tapaus on vielä auki kun postituksesta on kulunut vasta kolmisen viikkoa (kaksi viikkoa tyypillistä pidempään), raportoin kun asia etenee.

 

perjantaina 4.7.2014

Aina yhtä hyvällä asenteella esiintyvä TrainWrecks-duo Erik ja Jyri olivat yksiä ensimmäisiä tuttavuuksiani Mixifyssä. Tulimme juttuun tosi hyvin ja vuosi sitten toukokuussa Jyri pyysi mukaan soittamaan Erikin yllätyssynttäribileisiin, josta tuli ensimmäinen “oikea” keikkani. (Hämmentävää, että tästäkin on vasta vuosi aikaa. Tuntuu ikuisuudelta.) Tänä viikonloppuna lyöttäydymme pitkästä aikaa yhteen chillailun ja soittelun merkeissä.

Illan Jatkot lähetetään tänään Liedon perukoilta ja jatkojenjatkoilla soittanemme jonkinlaiseen b2b-tyyliin. Kokoonpanolle piti keksiä nimi, joten varastimme idean häikäilemättömästi HeavyWeight-kollektiivilta ja siunasimme poppoomme nimellä HeavyWrecks DJs. Olen ylpeä tuosta nimestä.

DJ-henkisten kanssa on aina mukava viettää aikaa kun yhteistä juteltavaa on niin paljon tavallisten auto- ja tissijuttujen (jotka eivät voisi olla kauempana kaikkien kolmen kiinnostuksista) lisäksi. Tästä tulee hieno viikonloppu!

torstaina 3.7.2014

Meitä on Facebookissa jo 500. Määrä on huikea kun miettii, että sillä voisi täyttää jo pienen klubin. Vielä huikeammaksi luvun tekee se, että vuosi sitten tähän aikaan tykkääjiä oli vain 100.

Tähän matkalle on mahtunut huikea määrä upeita kokemuksia ja paljon oppia DJ:n työstä. Määrätietoinen aherrus kohti tuhatta minionia jatkuu ja nokkamuki pysyy korkealla. Kiitos kaikille jotka olette olleet matkalla mukana tähän asti!

keskiviikkona 2.7.2014

Löysin pienen etsinnän jälkeen kirjakaupasta Herma-merkkisiä pieniä pyöreitä tarroja, jotka ovat täydellinen low-tech ratkaisu aiemmin mainitsemaani ongelmaan levystöön ripattujen levyjen erottamiseen rippaamattomista.

Yhdessä parin euron pussissa on 540 kappaletta tarroja. Hyllyssä oli vain kaksi samanväristä pussia, joten näillä pitäisi saada noin kolmasosa sinkuista merkattua. Tällä rippaustahdilla taitavat kyllä riittää aika pitkään. Hyvä kun jaksan uudet hankinnat ripata.

Levypaikkaongelmaankin keksin ihan yhtä low-tech ratkaisun: läiskäisin Expedit-hyllyn kulmaan ylös luvun 1 ja vasemmalle kirjaimen A. Jos on koskaan pelannut laivanupotusta niin C4 pitäisi löytyä helposti…

Tietysti sellainen pieni käytännön ongelma kyllä vielä jää, että kun levyjä ei ripatessa tule jaksaneeksi laittaa Discogsiin ja se hyllypaikka ei jää muistiin, fyysisten levyjen etsiminen tulee vielä jatkossakin olemaan aika mahdotonta. Mutta toivo. Siinä on kuulemma hyvä elää.

 

tiistaina 1.7.2014

Olen luonut oman DJ-urani lähes yksinomaan Facebookin kautta. Facebook-sivun tehokas hyödyntäminen vaatii erilaisten tunnuslukujen tarkkaa seuraamista ja analysointia. Kun tavoitteena on tunnettuuden ja näkyvyyden lisääminen, tärkein yksittäinen tunnusluku on page engagement.

Page engagement mittaa sitä kuinka monta kertaa sivulla olevaa sisältöä (tekstiä, kuvia, linkkejä) on yhteensä tykätty, kommentoitu ja jaettu. Luvusta voi itse laskea myös suhteellisen osallistumisluvun jakamalla luvun tykkääjien määrällä. Sivun tykkääjien aktiivisuuden seuraaminen on tärkeää, jotta pysyy kärryillä siitä mitä, miten ja koska sivulle kannattaa postata, jotta sisällölle saa parhaan mahdollisen näkyvyyden. Jokainen interaktio (tykkäys, kommentti tai jako) paitsi lisää itse postauksen näkyvyyttä sivun tykkääjille, tärkeämmin myös lisää postauksen näkyvyyttä myös kaverin kaverit -verkostolle, joka on tyypillisesti kymmeniä tai satoja kertoja suurempi yleisö kuin sivun oma tykkääjäkunta.

Suhteellisen osallistumisluvun laskemalla on helppo verrata kuinka aktiivisia oman sivun tykkääjät ovat itse valittujen vertaissivujen tykkääjiin verrattuna. Tyypillisesti väärin perustein ostetut tykkääjät ja puutteellisesti ylläpidetty sivu johtaa siihen, että sivun osallistumisaste laskee. Sivu josta tykkää 10 000 ihmistä, mutta vain 100 niistä on aktiivista (1%), on markkinointiarvoltaan paljon heikompi kuin sivu jolla on 500 tykkääjää joista 100 on aktiivisia (20%). Näkyvyyden ja tunnettuuden kasvuun tähtäävän sivun ylläpitäjän on siis seurattava tätä tunnuslukua erityisen tarkkaan. (Ja suhteellisen luvun laskeminen omista ja vertaissivuista on kannattavaa, jotta tietää miten oma sivu sijoittuu vertailusivuihin nähden.)

(On myös huomattava, että suuret ja pienet Facebook-sivut toimivat eri tavalla. Tässä esitetyt asiat pätevät sivuihin, joilla on alle 5000 tykkääjää.)

Syväluotaavampi lastu Facebook-sivun statistiikoista, niiden hyödyntämisestä ja kehittämisestä luvassa lähitulevaisuudessa.

maanantaina 30.6.2014

Yksi DJ-heikkouksistani on musiikkituntemus (monellakin eri tasolla). Tiedän monia DJ:tä jotka kuuntelevat musiikkia jatkuvalla syötöllä, mutta henkilökohtaisesti tarvitsen täysin hiljaista aikaa voidakseni nauttia musiikista.

Pitäisi varmaankin opetella kuuntelemaan enemmän taustamusiikkia. Vielä toistaiseksi suurimmaksi osaksi aikaa en jaksa tai halua kuunnella taustamusiikkiakaan kun se vie huomiota muulta tekemiseltä. Nykyisin kun on käytössä Spotify, uuden (vanhan) musiikin löytäminen ja kuunteleminen on kuitenkin helppoa.

Teen empiirisen kokeen: tämän viikon kuuntelukiintiö on löytää ja kuunnella viisi aikaisemmin tuntematonta pitkäsoittoa.

sunnuntaina 29.6.2014

Laitoin kaikista muutaman viikon aikana olleista keikoista videopätkiä uusimpaan vlogivideoon. Keikkavideot tuntuvat olevan aina lähes identtisiä kun välkkyviä bilevaloja lukuunottamatta kuvissa on pilkkopimeää, jengi tanssii ja musiikki soi niin lujaa että kameran mikrofoni särkee. Mutta se fiilis niissä kai onkin se pääasia.

Sain Kimiltä huonoja vaikutteita ja koukutuin joitakin kuukausia sitten CTFxC-kanavan päivittäisiin videoihin. Mutta otin niistä nyt sitten oppia ja tein videoille staattisen loppugrafiikan, jota on helppo käyttää myös tulevissa videoissa. Tällaiset pienet asiat auttavat markkinoinnissa ja tekevät videoista samalla astetta mietitymmän näköisiä.

Vlogijaksojen tekeminen on erittäin aikaavievää. Jaksoja on valmistunut vasta kourallinen ja videoiden katselukerratkin ovat hyvin vaatimattomia, mutta aion kuitenkin jatkaa niiden tekemistä koska nekin auttavat muusta DJ-massasta erottautumisessa. Yhden alle kymmenen minuutin jakson tekemiseen kuluu noin 3-4 tuntia aikaa karkeaan käsikirjoitukseen, nauhoitukseen, videomateriaalin koostamiseen, leikaamiseen ja editointiin, sekä sen lisäksi vielä 2-3 tuntia lopullisen videon enkoodaukseen, YouTubeen siirtämiseen ja metadatoihin sekä lopulliseen markkinointiin. Rutiini kuitenkin parantuu jatkuvasti ja toivon mukaan myös katsojamäärät. Yritys on ainakin kova.

lauantaina 28.6.2014

Olen soittanut Mixifyssä 201 DJ-keikkaa. On paljon, mitä Web-palvelussa ei voi DJ:n työstä oppia, mutta on myös paljon mitä voi.

Harjoittelin tämän viikon Ysärijatkojen pääsettiin (josta tulee podcast-nauhoite iTunesiin) paljon nopeita ja osin vähän ketteryyttä vaativia vaihtoja, jotka ennalta odottamattomien sähläysten vuoksi suureksi osaksi vaihtuivat lennossa improvisoituihin amatöörin perustöksäytyksiin. Pitäisi ehdottomasti tehdä aikaa oikean mixtapen nauhoittamiseen, jotta saisi vähän oikoa siipiään.

Tänään setti alkoi niin, että ensimmäisen vaihdon kohdalla yksinkertaisesti muistin biisin väärin ja löin tulevan raidan sisään puoli iskua liian aikaisin. Seuraavan vaihdon kohdalla yleisö raportoi chatissa, että ääni menee särölle. Nykyisessä setupissa ääni kiertää Traktorista toiseen koneeseen äänikortin läpi Logiciin, jossa se menee radiotyylisen mutta paljon hellemmän kompressorin ja nopean softalimitterin läpi varsinaiseen striimausohjelmaan, joka enkoodaa signaalin mp3-muotoon ja lähettää sen Mixifyyn. Etukäteen limitterin läpi menevä signaali jolle on vielä annettu 1,5 db headroomia ei teoriassa voi mennä särölle, mutta niin vaan se sitten kuitenkin striimiohjelmassa meni. Nopea liu’un säätö logicissa 2-5 db alaspäin ei tuntunut vaikuttavan, joten päätin stopata striimin ja startata sen uusiksi. Tämä lopulta toimi, mutta siinä vaiheessa kun pääsin säätämästä takaisin dekeille, soiva biisi oli mennyt jo aikoja sitten suunnitellun vaihtokohdan ohi ja sekin piti improvisoida.

Haastavammat etukäteen harjoitellut vaihdot pitäisi harjoitella todella tarkkaan, jotta väistämättä ennemmin tai myöhemmin eteen tuleva säätö ei saisi unohtumaan sitä, että seuraavaan vaihtoon on niin ja niin monta minuuttia tai fraasia, ja että tunnistuskohta kuulostaa tältä.

Keikka 201 oli erittäin hyvä esimerkki tyypillisestä Mixify-keikasta: eteen tuli joitain ennalta-arvaamattomia ongelmia joista oli selvittävä soiton häiriintymättä, yleisö kuitenkin viihtyi ja loppuviimein soittaminen oli todella mukavaa.

Parasta Mixify-keikoissa kuitenkin on se, että keikan jälkeen ei tarvitse roudata mitään tai siirtyä minnekään. Muualle kuin viereisessä huoneessa olevaan saunaan. Ja sitten nukulle.

PS. Gmailin lähetysikkunassa muutaman sekunnin näkyvä Undo-nappi (jonka saa näkyville kun aktivoi undo-lisäosan asetuksista) voi tuntua olevan siinä ikuisuuden. Mutta se tunne kun se viimein poistuu näkyvistä.

perjantaina 27.6.2014

Avasin vihdoin ja viimein tilin Flickr-kuvapalveluun. Siviiliminä on käyttänyt Flickriä vuodesta 2005 asti, eli aika pitkään. Nyt sieltä löytyy myös DJ Unisen kuvamateriaalia kissoista keikkakuviin.

Flickr on ainoa oikea Web-palvelu valokuvien taltioimiseen. Ilmaista tilaa on käytännössä loputtomiin, useimmat ohjelmat ja mobiililaitteet osaavat jutella suoraan Flickrin kanssa ja kuvat on helppo pitää joko yksityisinä tai vain perheelle ja/tai kavereille näkyvinä.

Flickr-tilin voi luoda ilmaiseksi ja palvelusta tarvitsee maksaa vain jos et halua nähdä yhtään mainosta koko sivustolla. Uudelle Flickr-käyttäjälle suosittelen tageihin ja albumeihin tutustumista. Kun kaikille kuville määrittelee vähintään yhden tagin ja kuvat organisoi albumeihin, niitä on erittäin helppo selata ja hakeminen helpottuu. Esimerkiksi promotarkoitukseen sopivia keikkakuvia on helppo selata “Keikkakuvat”-albumista tai albumin linkin voi lähettää suoraan kuvia tarvitsevalle.

Flickr säilöö sinne lähetetyt kuvat alkuperäisessä muodossa ja tekee automaattisesti niistä myös erikokoisia versioita esimerkiksi blogissa käytettäväksi. Esimerkiksi ne promokuvat voi siis säilöä Flickriin täydellä resoluutiolla, joten niitä tarvitsevat voivat ladata ne sieltä suoraan.

iOS-laitteiden omistajille vielä sellainen vinkki, että mobiililaitteista suoraan Flickriin siirretyt kuvat hukkaavat metadatat. Tällöin esimerkiksi kuvan ottamishetki ja mahdollisesti tallennettu GPS-sijainti häviävät matkalla. Jos haluat säilyttää nämä tiedot, älä siirrä Flickriin mitään suoraan mobiililaitteesta vaan synkronoi kuvat ensin pöytäkoneelle iPhotoon tai Apertureen ja siirrä ne vasta sieltä Flickriin – tällöin kaikki metadata pysyy tallessa. (Sekä iPhoto että Aperture osaavat synkronoida kuvia automaattisesti Flickriin.)

torstaina 26.6.2014

Mikseri oikuttelee edelleen. Soitin pitkästä aikaa keskiviikkosetin Mixifyssä ja kirjaimellisesti kaksi sekuntia aloituksen jälkeen mikseri veti ison herneenpalon nenään, meni täysin sekaisin ja melkein boottasi itsensä. (Hämmästyttävää kyllä ääni kuitenkin kulki normaalisti.) Ravistelin ja taoin sitä hetken nyrkillä niin kohtaus lopulta loppui ilman että tarvitsi katkoa siitä virtoja kesken keikan.

Rajasin samalla vikaa, tai sen ilmenemistä. Laitteen keskikonsolin taustavalo himmenee himmenemistään kunnes jossain kohtaa tulee mitta täyteen ja systeemi menee ihan sekaisin. Kun päällyskantta tai sivua takoo nyrkillä, tilanne useimmiten korjaantuu normaaliksi. Nauhoitin setin aikana oheisen, melko hilpeän videon.

Naurattaisi enemmän jos ei olisi oma mikseri.

 

keskiviikkona 25.6.2014

Musiikkiharrastukseni astui askeleen parempaan suuntaan kun sain vihdoin hankittua kauan haaveilemani yksilölliset korvatulpat.

Kahdensadan euron hintainen investointi on ollut se suurin ja ainoa syy, miksi olen vetkutellut tätä hankintaa jo vuosia. Mutta nyt ensimmäisen näillä soitetun keikan jälkeen täytyy todeta, että tämä oli yksi parhaimmista koskaan tekemistäni hankinnoista.

Yksilöllisesti valetut suojaimet tehdään kummastakin korvasta erikseen otettujen muottien mukaan. Muotit tehdään kuuloalan liikkeessä tai korvalääkärillä. Prosessi on yksinkertainen ja nopea.

Aluksi tohtorisetä tai -täti tarkastaa korvat, jotta siellä on kaikki kunnossa. Sen jälkeen korvaan asetetaan valosmuovin pysäyttävä vaahtomuovin palanen, jonka ympärillä on narut, joiden avulla sen ja valoksen saa vedettyä pois korvasta. Tämän jälkeen korvaan pursotetaan kaksikomponenttinen muoviseos, jonka katalyyttiaine jähmettää tahnan parissa minuutissa sen jälkeen kun se on sekoitettu. Aineen pursottaminen korvaan tuntuu hassulta, mutta koko show on ohi kun jaksaa vielä pitää leuan liikkumatta sen pari minuuttia kun valosmuovi kovettuu. Kun valos on kovettunut, se vedetään vaahtomuovitupon kanssa ulos korvasta ja prosessi toistetaan toiselle korvalle.

Valmiit valokset ovat mielenkiintoisen koukeroisia. Muotit merkataan ja lähetetään valmistajalle suojainten valmistusta varten. Valmiita suojaimia saa monenlaiseen eri käyttöön ja usemmissa malleissa on vaihdettavat (ja kalliit) suodattimet, joilla voi valita eritasoisia vaimennuksia. Valitsemassani mallissa on 17 desibelin vaimennus erittäin tasaisella taajuusvasteella. Yksilöllisiä suojaimia saa monelta eri valmistajalta. Itse valitsin ACS:n tulpat pelkästään siksi, että samoja käyttää myös One Direction.

Käytössä tulpat ovat erittäin mukavat. Itse asiassa niin mukavat, että kokeilin myös nukkua niiden kanssa pari yötä (kun “yö” tarkoitti taas päivää ja ympäristö oli meluisa), eivätkä ne tuntuneet missään kohtaa epämukavilta.

Soinnin puolesta suojaimet ovat sanalla sanoen hämmästyttävät. Normaalin puheen kuulee erittäin hyvin ja keskustelun erottaa vaivatta myös meluisassakin ympäristössä. DJ-pöydän takana ne toimivat vielä paremmin. Lavamonitorit voi huoletta pitää niin lujalla että bassot tuntee jaloissa, ja kuulokkeilla erotelu on juuri niin tarkkaa kuin mihin kuulokkeet pystyvät. Koekuuntelin tulppia kotioloissa tutuilla AKG:n K271 mkII studiokuulokkeilla ja erotin musiikista soittimet ja yksittäiset äänet lähes identtisesti kuin paljailla korvilla. Taajuusvaste ei ehkä ole aivan sentilleen tasainen, mutta DJ:n näkökulmasta tärkeämpi erottelu on aivan ensiluokkaisen hyvä.

Myös laulua harrastavana ja joskus autotallibändeissäkin rääkyneenä voisin kuvitella, että nämä toimivat hyvin laulaessakin kun ne eivät falskaa leukaa liikutellessa ja pysyvät erittäin hyvin paikallaan. (Suojainten poistaminen korvasta on itseasiassa niiden käytön hankalin osa.)

Kirkkaasta silikonimaisesta materiaalista tehdyt tulpat ovat erittäin mukavat korvassa, melko näkymättömät ulospäin, soivat luonnollisesti — ja mikä tärkeintä — suojaavat kuuloa 17 db vaimennuksella. Lyhyen tutustumisen perusteella aivan ehdoton hankinta DJ:lle ja halpa hinta ehjästä kuulosta.

tiistaina 24.6.2014

Yksi hyvä opetus Summerdance-keikalta oli se, että kaikki kamat on syytä merkata hyvin. Luulin olleeni hyvin varautunut, mutta kun pöydälle kasattiin ja illan aikana myös purettiin viiden eri DJ:n kamoja, yhtäkkiä omat rojut eivät enää erottunutkaan niin hyvin.

Vanha bänditaktiikka on merkata kamat jotenkin. Riittää, että johtojen liittimiin on piirretty tussilla viiva, pa-kamojen pohjaan liimattu teippi tai jokin vastaava pieni, mutta tarkemmassa syynäyksessä erottuva merkki. Lähtökohtaisesti kaikki sellaiset kamat on merkattava, joita et halua hukata.

Olen ottanut tavaksi merkata setupin tärkeimmät komponentit kuten äänikortin, kontrollerit ja kantolaukut omalla (DJ Uninen) nimellä. Mikrofonin ympärille olen liimannut teipin ja F1, X1, Z1 kontrolleriperheen identtisten suojapussien sulkunaruihin liimatut teipit kertovat paitsi omistajan, myös pussin sisällön, mikä on kätevää kasattaessa. Mutta iso osa pienempää tilpehööriä, kuten esimerkiksi RCA-piuhat ovat vielä merkkaamatta. Tässä yksi TODO seuraavaan keikkaan mennessä.

maanantaina 23.6.2014

Oikutteleva mikseri on alkanut toimimaan paremmin pienen ravistelun ja ulkoisten liittimien jynssäyksen jälkeen. Mikserin keskellä oleva LCD-näyttö himmenee tai alkaa sykkimään musiikin tahdissa kun oikuttelu alkaa, ainakin sitä osaa nyt lukea vähän etukäteen.

Huomasin myös, että orastavan oikuttelun saa kuriin täräyttämällä nyrkillä päällyspaneeliin. Nyt tämäkin on siis selvitetty: DJ-mikseri on lyömäsoitin.

 

torstaina 19.6.2014

Seinäjoella edellisviikonloppuna reissannut mikseri päätti kotiin palatessaan ruveta reistailemaan.

Puolisen vuotta sitten tämä wanha häkkyrä teki sellaisen tempun, että se löi kesken keikan (tottakai) kaikki kanavat yhtäaikaisesti täysille ja jokaikisen laitteessa olevan valon päälle. Mikään nappi tai potikka ei tehnyt yhtään mitään, valot vaan loistivat täysillä. Virtojen kytkeminen pois ja päälle ei auttanut, eikä auttanut mikään muukaan. Se keikka loppui siihen.

Hetken aikaa ihmeteltyäni avasin laitteen lopulta auki ja purin sen niin pieniin osiin kuin järkevällä työmäärällä saattoi. Putsasin kaikki liitokset, kasasin uudestaan takaisin kokoon ja tämän operaation jälkeen mikseri on toiminut oireitta tähän asti.

Tällaisella nilkuttavalla laitteella soittaminen on kurjaa, koska takaraivossa kytee jatkuvasti pieni pelko siitä, että rakkine leviää taas kesken keikan. Vaihtoehdot ovat vähissä. Jos mikseri hajoaa, sen tilalle täytyy ostaa uusi. Kun rahaa ei ole kunnolliseen, täytyy ostaa jälleen kerran joko käytetty tai huonolaatuinen uusi. Koulukirjaesimerkki lose-lose -tilanteesta. Olen jo aloittanut säästöprojektin kunnollisen mikserin hankintaa varten, mutta vajaan parin tuhannen euron sijoitusta ei ihan parissa kuukaudessa kerätä.

(Onneksi nyt on varalla pieni Z1-mikseri, joten ei tarvitse murehtia nopeita ja huonoja laitehankintoja. Tämän myötä häviää kaksi kanavaa ja kaikki sisään tulevat liitännät mikrofonia myöten, mutta ainakin soitto voi jatkua. Pienellä säädöllä ja esivahvistimella mukaan saa mikrofoninkin, joten pakon edessä systeemi voi tuurata “oikeaa” mikseriä niin kauan kuin on tarvis.)

Tällaista on amatööri-DJ:n arki.